Pariisin terveiset

Pariisin messut on nyt sitten koluttu läpi ja täytyy sanoa, että ei yksi päivä riittänyt mihinkään siellä. Yli puolet kaikista osastoista jäi edes vilkaisematta - ensi vuonna täytyy varata selkeästi enemmän aikaa kyseisille messuille.

Pakko kertoa hieman kuitenkin seikkailuista jota tapahtui Pariisin sykkeessä. Sen verran voin kertoa, että Pariisissa ei ole sitten luottaminen julkiseen liikenteeseen ollenkaan. Oltiin etukäteen tsekattu jo reitti messuille valmiiksi ja varattu 40minuutin matkaan aikaa 1,5h jotta varmasti olemme ajoissa perillä. Senhän luulisi riittävän, eikö? No eihän se riittänyt Pariisissa alkuunkaan - ensimmäinen ongelma meille ilmeni jo etsiessämme metron sisäänkäyntiä. Kolmessa kartassa jotka meillä oli, oli jokaiseen karttaan merkitty sisäänkäynti eri kohtaan - päätettiin luottaa hotellista saatuun printattuun karttaan ja sehän nyt ei ainakaan pitänyt paikkansa. Joten seurasimme sitten iPhonen karttaa ja se vei meidät lähemmäksi totuutta. Lähdettiin matkaan RER-junalla ja mentiin pari pysäkkiä jonka jälkeen oli edessä vaihto seuraavaan RER-linjaan. Siellä meitä vastassa odottikin yllätys - kaikki kyseiset junat on PERUUTETTU.

Kysyttiin sitten apua kahdelta ranskalaiselta rouvalta jotka olemattomalla kielitaidollaan kertoivat meille että voimme ottaa toisen junan ja mennä sillä pääteasemalle ja sieltä sitten bussiyhteydellä lentokentälle, koska tiesimme että sieltä taas on bussiyhteys messuille. Matkasimme läpi peltojen Mitryn asemalle ja siellä olikin onneksi meitä vastassa messujen järjestämä ilmainen bussikuljetus! Hienoa ajattelimme, sillä olimme jo lähes 20minuuttia myöhässä ensimmäisesta messutapaamisesta. Mutta eihän se siihen loppunut se seikkailu - bussikuski nimittäin ei tiennyt ollenkaan miten sinne messuille ajetaan! Ajettiin kolme kertaa samaan liikenneympyrään, yhdessä liikenne ympyrässä pyörittiin ympyrää pari kierrosta ja jokaisessa risteyksessä heitettiin kolikolla kumpaan suuntaan mennään, HEH :D Jostain liittymästä peruutettiin pois ja sen sellaista pientä - loppujen lopuksi n.40minuuttia myöhemmin pääsimme messuille ja koko bussissa ollut messuväki antoi raikuvat aploodit kuskille! Messuilta tuli bongattua tuttuja ja tavattua uusia edustajia sekä tilattua myös vähän uutuuksia hyllyyn.

Messujen jälkeen olikin aika rentoutua shoppaillen Swarovskin liikkeessä - mun ei ollut tarkoitus ostaa mitään, vaan ystäväni Ville halusi mennä sinne katsomaan. Itse kun en noista kristalleista niin paljoa välitä... mutta miten siinä sitten kävikään. Näin siellä niin älyttömän hienon pääkallokaulakorun että halusin sovittaa sitä. Sovitin ja se näytti hienolle - mutta se oli liian kallis mun budjettiin. Katselin sitä vielä pitkään ja myyjä hymyili kauniisti (epäili varmaan kyllä ettei tuollainen irokeesipää mitään osta) ja pyysin sitten sovittaa korua VIELÄ KERRAN - ja niinhän siinä sitten kävi että ostettavahan se oli, niin hieno se oli ja en oo koruja ostanut itselleni kohta kymmeneen vuoteen, jos ei kelloja lasketa.
 

Selkeän sään kuva

Sumuisen päivän kuva